Tutkimukset

Tutkimusten hinnat voit tarkistaa voimassaolevasta palveluhinnastostamme. Sivuiltamme löydät myös lisäohjeita näytteenottoon.

Polveutumistarkistukset

DNA-tutkimuksen avulla voidaan identifioida eläin ja varmentaa sen polveutuminen. Jokainen eläin saa puolet perimänsä DNA:sta emältään ja puolet isältään. Polveutumisen tarkistukseen käytetään sellaisia alueita (mikrosatelliitti-alue) DNA:ssa, joissa yksilöiden välillä esiintyy vaihtelua.

Nautojen polveutumismääritys (pdf) (34.9 KB)

Sikojen polveutumismääritys (pdf) (77.5 KB)

Villisikojen polveutumismääritys (pdf) (73.9 KB)

Kaksosvasikoiden hedelmällisyystesti

Kaksostutkimus perustuu siihen, että freemartin-lehmävasikalla on sonnivasikan soluja eli se on ns. solumosaiikki. Tällöin sillä esiintyy Y-kromosomin DNA:ta sisältäviä soluja. Laboratoriossa pyritään selvittämään, onko näytteessä Y-kromosomin DNA:ta. Jos sitä todetaan, on lehmä hedelmätön. Menetelmä ei vaadi näytettä muista kuin lehmävasikasta ja se voidaan ottaa jo vastasyntyneestä eläimestä.

Lehmävasikan karvanjuuret kelpaavat varsin hyvin näytteeksi. Mikäli karvasta ei ole osoitettavissa Y-kromosomin DNA:ta, kannattaa varmistus suorittaa pikimmiten verinäytteestä. Jos Y-kromosomin DNA:ta löytyy karvanäytteestä (kuten useimmiten tapahtuukin), varmistus lienee tarpeeton. Analyysi kattaa kaiken, niin karva- kuin mahdollisen verianalyysinkin.

Kaksosvasikoiden hedelmällisyysmääritys (pdf) (75.2 KB)

BLAD (Bovine Leucocyte Adhesion Deficiency)

BLAD on holstein-populaatiossa esiintyvä perinnöllinen sairaus, jossa eläimen valkosolujen pintarakenne on muuttunut niin, etteivät valkosolut pääse verenkierrosta torjumaan taudinaiheuttajia. Sairaan eläimen vastustuskyky heikkenee ja useimmiten eläin kuolee ensimmäiseen voimakkaaseen infektioon. BLAD periytyy väistyvästi (autosomaalisesti ja resessiivisesti). Sairaan yksilön on siis saatava viallinen BLAD-geeni sekä isältään että emältään. Kantajat ovat kliinisesti terveitä.

DNA-testillä voidaan todeta, kantaako eläin viallista BLAD-geeniä vai ei. Suomeen on tuotu kahta tunnettua kantajasonnia, Lincoln FFF 90078 ja Hubert FFF 90081. Kaikki todetut BLAD-tapaukset ovat näiden sonnien jälkeläisiä. Suomessa käytössä olevat keinosiemennyssonnit testattu jo vuodesta 1992, eikä kantajia oteta käyttöön. Näin varmistetaan se, että sairaita vasikoita ei syntyisi.

Tutkimus voidaan tehdä karvanäytteestä. Vastaus ilmoitetaan omistajalle ja merkintä lisätään eläimen tietoihin. Käytetyt merkinnät: BL= BLAD-kantaja, TL= testattu, ei kantaja.

BLAD-määritys (pdf) (26.8 KB)

Naudan CVM-tutkimus

Tanskassa paljastui kesällä 2000 uusi epämuodostumia aiheuttava geenivirhe holstein-rodulla. Oireyhtymää kutsutaan nimellä Complex Vertebral Malformation (CVM), joka viittaa selkärangan epämuodostumiin. Oireyhtymään kuuluvat käyristyneet jalat, lyhyt kaula, sydämen epämuodostumat sekä pieni syntymäpaino. Epämuodostuneet vasikat syntyvät kuolleina; elossa olevilla vasikoilla ei ole toistaiseksi havaittu tämäntyyppisiä vikoja.

CVM-oireyhtymän aiheuttava geeni on paikallistettu. Epämuodostumat ovat resessiivisen geenin aiheuttamia. Tämä tarkoittaa, että vasikan on saatava virheellinen geeni sekä isältään että emältään, jotta geenin vaikutus tulisi näkyviin. Ne eläimet, jotka kantavat vain yhtä CVM-geeniä perimässään, ovat terveitä, mutta voivat periyttää ongelman jälkeläisilleen jos kaksi kantajaa paritetaan keskenään. CVM-geenin kantajien löytämiseksi on käytettävissä suora, itse letaaligeeniin perustuva testi. DNA-testi tehdään karvatuppinäytteestä.

Tulos ilmoitetaan kirjallisena tutkimuksen tilaajalle, CV (kantaja) tai TV (terve). Kirjainyhdistelmä merkitään eläimen nimen yhteyteen polveutumistietoihin. Kaikkien eläinten perimässä jatkuvasti tapahtuvista mutaatioista tai puuttuvista taustatiedoista johtuen voi testin tulos jäädä myös tulkitsematta. Tällöin käytetään kirjainyhdistelmää ND (ei tulkittavissa).

Naudan CVM-tutkimus (pdf) (26.9 KB)

Sikojen puolihäntäsiittiötutkimus

Puolihäntäsiittiövika on väistyvästi (resessiivisesti) periytyvä yhden geenin aiheuttama sairaus, jota esiintyy yorkshire-rotuisilla sioilla. Sairaan eläimen on siis saatava viallinen geeni sekä isältään että emältään. Sairaiden karjujen siittiöt ovat lyhythäntäisiä ja liikkumattomia, minkä seurauksena karju on hedelmätön. Emakko voi olla perimältään sairas, jolloin se jättää sairasta geeniä edelleen kaikille jälkeläisilleen. Kantajakarjut ovat oireettomia ja tiineyttävät normaalisti, mutta jättävät sairausgeeniä noin puolelle jälkeläisistään.

DNA-testi on koeparitusten lisäksi ainoa tapa löytää sairauden kantajat. Käytössä ns. kytkentäanalyysi, jonka avulla voidaan varmistaa niiden sikojen status, joiden taustat tunnetaan. Keinosiemennyskäyttöön otettavat karjut tutkitaan, ja tulokset saa keinosiemennysosuuskunnilta. Näytteeksi lähetetään karvanäytteet tutkittavasta eläimestä sekä sen vanhemmista.